Pekka Tuomela, Kauppahallin isähahmo, on kuollut
Lähes 40 vuotta Kauppahallin yrittäjänä toiminut Lihakipparien Pekka (67 v.) nukkui pois ystävänpäivänä.
Perjantaina 1.3. klo 12 Pekan siunaustilaisuudessa Kalevankankaan kappelissa alkoi soida Andre Bocellin Time to Say Goodbye.
Samaan aikaan Kauppahallin vaksin kopista kaikui hiljaisen hetken julistus Pekan muiston kunniaksi.
Kauppahallissa aika pysähtyi. Kahviloissa ja ravintoloissa vierailleet nousivat seisomaan, käytävillä seisahdettiin lakit kourassa. Puodeissa kyyneleet valuivat poskille ystävän ja kollegan poismenon vuoksi.
Haluamme uskoa, että myös Pekka oli läsnä niin kappelissa kuin Kauppahallissakin. Jossain joukossamme katsomassa, kuinka suuren aukon jälkeensä jätti.
Ystävä niin töissä kuin vapaallakin
Pekan tarina Kauppahallissa alkoi vuonna 1986 kymmenisen metriä vaksin kopista oikealle. Nykyisen Ravintola 4 Vuodenajan kohdalla oli tuolloin Lindgrenin lihakauppa, ja sen puikoissa Lindgrenin veljesten lisäksi Tuomelan Pekka.
Vielä 1980-luvulla Kauppahallin lihakäytäväksi kutsutun raitin varrella oli 11 lihakauppaa. Sokoksen puoleinen käytävä täyttyi aamuisin ja iltaisin puolikkaista ruhoista ja makkarakuljetuksista, kun yövartija availi ovia tavarantoimittajille.
Alkuvuodesta -86 kauppiasuraansa lihakäytävällä aloitteli myös nuori kalakauppias, Petri Nygren. Kaksi tuoretta yrittäjää kohtasivat, ja siitä alkoi kahden kasvavan perheen ystävyys.
Petri istui ystävänsä rinnalla loppuun asti, ja nyt välillä itkee, välillä nauraa Café de Hallen pöydässä Pekkaa muistellessa.
Kun kaksi puuhamiestä pistävät päänsä yhteen, syntyi tarinoita.
Yhdessä he ajoivat Kauppahallin asioita kauppiasyhdistyksen hallituksessa.
He järjestivät legendoiksi muodostuneita pikkujouluja ja kevätjuhlia, ja Kauppahallin 100-vuotispäivänä keskikäytävältä lähti liikkeelle erikoinen kulkue, joka kantoi mukanaan monimetristä ”aivan älyttömän pitkää” pullapitkoa kohti Hämeenkatua ja Raatihuonetta.
Pekka ja Petri olivat erottamaton tiimi myös vapaa-ajalla.
Perheet kävivät yhdessä tutustumassa maailman kauppahalleihin ja ruokatoreihin. Välillä kaksikko juoksi karkuun lipuntarkastajia Budapestin metrotunneleissa ja tanssi kalinkaa jääkiekon MM-kisoissa.
Kerran Pariisissa he päätyivät vahingossa ranskankieliseen viiniraatiin TV-kameroiden eteen, kun Pekka tapansa mukaan sanoi kyllä ennen kuin ehti kysyä, mihin tuli mukaan lupautuneeksi. Viineistä tai ranskan kielestä kumpikaan ei tuolloin tiennyt mitään.
Kaikilta reissuilta tuotiin kotiin jotakin – ideoita ja uusia toimintamalleja Kauppahallissa hyödynnettäviksi.
Nauvon mökin kalareissuilla Pekka laittoi aina soimaan Jamppa Tuomisen Meren rannalla (rentoudun).
Petri sanoo, että juuri muuten Pekkaa ei rauhoittumaan saanutkaan. Kaverilla oli niin kova kiire elää elämäänsä, että välillä jäi lause kesken, kun Pekka painoi jo kohti seuraavaa seikkailua.
Vuonna 2012 Pekka muutti lihakäytävän toiseen päähän, ja avasi Lihakipparien puodin.
Tuolloin lihakäytävän nimi alkoi jo olla muisto vain, ja yövartijatkin historiaa, mutta Pekka uskoi Kauppahallin henkeen ja pysyi hallissa, loppuun asti.
Kauppahallin isähahmo
Kauppahallissa Pekka tunnetaan Puppena – sisukkaana ja reiluna tarinankertojana, joka oli aina valmis auttamaan.
Pekka tunsi kaikki, niin hallilaiset kuin asiakkaatkin, mutta ei vain nimeltä.
Kun hallin ovet aamulla aukesivat, Pekka tiesi aina, ketkä sisään ensimmäisenä tulisivat. Kun vakiasiakkailla alkoi jäädä välistä käyntejä, alkoi soittelu ja selvittely, onko kaikki on hyvin. Kun ei ollut, Pekka oli valmis auttamaan.
Hän oli lempeällä tavalla utelias, hyvä jututtamaan, kysymään ja kuuntelemaan. Hän kohtasi ihmiset ihmisenä, taustasta välittämättä, ja moni Pekan kohdannut kertoo kaunista tarinaa siitä, kuinka Pekan kanssa tunsi todella tulleensa huomioiduksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Pekkaa jää suremaan suremaan suuri perhe, ja valtava joukko ihmisiä, joiden elämää hän kosketti.
Pekka oli yksi Kauppahallin kulmakivistä, isähahmo, ystävä ja kollega. Vaikka suru on suuri, olemme kiitollisia kaikista hetkistä, jotka Pekan kanssa saimme viettää.
Pekka piti huolen meistä. Ja me aiomme pitää huolen, että Pekan muisto ja tarinat tulevat elämään osana Kauppahallin henkeä jatkossakin.
Oli sulla sydän niin lämmin, hellä,
oli siellä paikka meillä jokaisella.
Paljoa et pyytänyt, kaikkesi annoit,
meitä muistit ja huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
– Pekan muistokirjoitus
Kaivaten ja kunnioittaen,
Kauppahallin yhteisö
