Tampereen Kauppahalli – paikka, jossa rakkaustarinat alkavat (ja jatkuvat)
Kauppahallissa on vuosikymmenten lomassa todistettu jos jonkinlaisia rakkauden roimahduksia.
Ja ihmekös tuo. Hallin käytävillä aika tuntuu hidastuvan ja yhtäkkiä ei olekaan kiire mihinkään. Kiireettömien kohtaamisten kulttuuri saa usein aikaan kummia – sitä huomaa vaihtavansa ajatuksia tuntemattomienkin kanssa.
Ja joskus voi olla, että se tuntematon muuttuu ajan saatossa hyvinkin tutuksi.
Tässä muutama rakkaustarina Kauppahallin vuosien varrelta.
”On kyllä ollut kiva matka” – Eija Ahvenjärvi ja Matti Ahvonen
Ennen kuin Juustosoppi sai alkunsa, sopin yrittäjä Eija oli töissä äitinsä vihanneskojulla Kauppahallin vastakkaisessa päädyssä.
Tiskin toisella puolella asioi tuolloin ahkerasti Matin mummo, äiti ja lopulta itse Mattikin.
Kovaäänisimpänä amorina taisi toimia Matin mummo, joka oli vahvasti sitä mieltä, että Masa olisi kyllä Eijalle täydellinen mies.
Eijan päätä ei ihan helpolla käännetty, mutta lopulta ensitreffeistä sovittiin. Masan valinta oli viedä Eija katsomaan uutta Uuno Turhapuro -elokuvaa.
Romanttisesta elokuvavalinnasta huolimatta rakkaus roihahti, ja yhteistä matkaa on kuljettu jo 40 vuotta. Sinä aikana on rakennettu kunniakirjoilla koristeltu yritystoiminta, kummankin vahvuuksia hyödyntäen.
Miltä tuntuu jakaa arki yhdessä niin töissä kuin kotonakin? Tähän Eijalla on hyvin yksinkertainen vastaus.
– ”On kyllä ollut kiva matka.”
”Kun jakaa yhteiset kiinnostuksen aiheet, tietää aina, mistä toinen puhuu” – Pirjo ja Petri Nygren
Pirjo oli 18-vuotias ja ekassa kesätyöpaikassaan Alarannassa laivalippuja myymässä, kun kalakaupan nuori hurmuri, Petri, löysi tiensä lippuluukulle.
Parin vuoden päästä ensitapaamisesta ostettiin jo yhteinen kalakauppa Kauppahallista – se sama, jota Peten isä Timo oli ollut perustamassa.
Puotia pyöritettiin alussa kahdestaan. Päivän päätteeksi haettiin esikoinen päiväkodista ja istutettiin silakkalaatikkoon siivouksen ajaksi ennen kotiin lähtöä. Nykyään kyseinen esikoinen on Kauppahallin Yhdistyksen puheenjohtaja, niin kuin isoisänsä ja isänsä aikoinaan.
Yhteinen yrittäjyys on tuonut mukanaan paljon hyvää. On ollut tilaa ja vapautta määrittää ja toteuttaa omia roolejaan, ja aina on perillä toisen ajatuksista. On niin paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, että elämää on voinut ajaa tunteella samaan suuntaan.
Kauppahallin yrittäjyydessä on aina kulkenut mukana sellainen intohimo, jota on vaikea kuvailla jos näin läheisessä yhteisössä työskentely on vieras asia. Täällä on rakastuttu niin toisiinsa kuin koko halliin.
Ja vaikka Pirjo on ollut ensimmäisenä patistamassa lapsia opiskelemaan, kukin heistä on lopulta palannut perheyritystä pyörittämään.
Ja Peten ja Pirjon pikkuhiljaa siirtyessä taka-alalle Kalaherkut Nygrenin pyörittämisestä, seuraava sukupolvi jatkaa myös rakkaustarinoiden kertomista.
”Koskaan ei tiedä, mitä elämä – tai Kauppahalli – tuo eteen” – Julia ja Verneri Nygren
On vuosi 2016. Julia on löytänyt tiensä Kauppahallin Leipomon pienenpieneen tuotantotilaan herkkuja taikomaan.
Eräänä päivänä Julian katse osuu käytävän toisella puolella olevan tiskin taakse. Siellä kikkarapäinen nuorin Nygren fileroi kirjolohta varmoin ottein.
Katseet kohtaavat, salamat lentelevät, maailma muuttuu vaaleanpunaiseksi.
Ja tänään, ystävänpäivänä 2024, Julia leipoo oman kahvilansa, Café de Hallen, pienen pienessä keittiössä synttärikakkuja tarjolle, kun aviopuoliso Verneri pyörittää käytävän toisella puolella Kalaherkkujen puotia.
Café de Halle täyttää vuoden, ja Kauppahallissa alkanut rakkaustarina sinetöitiin sormuksin viime vuoden elokuussa.
Olisiko Café de Halle löytänyt kotiaan Kauppahallista, jos kumppani olisi löytynyt muualta? Sitä ei voi tietää.
Mutta Julian ja Verskin tarina kertoo meille tietysti ikiaikaista, hallissa yleisesti tunnettua totuutta:
Kaikki tiet johtavat Kauppahalliin. Ja Kauppahallin kohtaamiset voivat johtaa mihin vaan.
Onko sinun rakkaustarinasi saanut alkunsa Kauppahallissa? Jaa se meidän someissa @tampereenkauppahalli